Suomen Kuvalehden tutkimuksessa* siivoojan työ arvostettiin 147. arvokkaimmaksi, kolme pykälää toimitusjohtajuuden yläpuolelle. Järjestys on oikea, mutta sijoitus jokseenkin väärä. Meistä siivoojien kuuluisi kolkutella kärkikymmenikköä.
Emme tiedä ketään, kenellä ei sydämessä vähän läikähtäisi puhtaaseen kotiin saapuessa. Siisteys rauhoittaa ja rentouttaa. Sotku sen sijaan kuormittaa ja muistuttaa olemassaolollaan, että asialle pitäisi tehdä jotain. Kaikille se ei kuitenkaan ole helppoa. Meillä on asiakkaana varttuneempaa väkeä, joka ei enää jaksa – sekä nuorempaa, perheellistä ja työssäkäyvää porukkaa, joka ei ehdi. Ja sekin on ihan ok, jos joskus vain ei huvita siivota itse.
Joskus työmme on enemmänkin kuin siivousta. Meillä on pitkiä asiakassuhteita, joista on tullut melkeinpä ystävyyssuhteita, joissa kodin puhtaanapitoa tärkeämpää on koiran ulkoiluttaminen tai keittiöpsykologina toimiminen. Toiset taas haluavat vain nauttia lopputuloksesta.
Koko homman pointti onkin tuntea asiakas ja hänen toiveensa – ja vastata niihin. Siksi meillä on mm. ihana Mariliis, joka tuntee hyvin kaikki verrattain pienen talomme siivoojat. Näin hän osaa valita suunnittelukäynnillä asiakkaalle oikeilla taidoilla varustetun siivoojan, jonka kanssa myös henkilökemiat kohtaavat.
Esimerkiksi Criselda paitsi silittää ja viikkaa vaatteet mestarillisesti, myös tasoittaa elämän ryppyjä hyytymättömällä hymyllään.
Oma roolini toimitusjohtajana on lähinnä varmistaa, että meillä pysyy lämminhenkinen yrityskulttuuri, jossa jokainen voi hyvin, oppii uutta ja kukoistaa. Ajattelen nimittäin niin, että kaiken lähtökohtana on hyvinvoiva työntekijä.
Leena, toimitusjohtaja, Lempi Kodinhoito Oy.